Mitäs kaikkea Veikolle kuuluu nyt?

Elikkäs ajattelin nyt vähän kartoittaa sitä, mitä me Veikon kanssa ollaan touhuiltu ja mitä jo osataan. Sehän on jo ihan justiinsa puolivuotias!

Kotona tokoiluahan me ollaan nyt pääasiassa treenattu. Istu, maahan, tänne, odota, saa mennä, peruuta... ne nyt ainakin sujuu jo hyvin. Niin ja paikallamakuu on kyllä aika vahva. Odottaa rauhassa, vaikka juoksen pois päin. Seuraaminen ja sivu sujuu vähän vaihtelevasti. Meinaa seuratessa lähteä kovasti kävelemään sivuttain.

Pallopaimennusta tosiaan ollaan kokeiltu ja yritin siitä kuvata videota mutta eipä onnistunut valitettavasti. No kuitenkin Veikko osaa töniä palloa (iso jumppapallo) käskystä. Nyt harjoitellaan, että se toisi sen minun luokse. Tähän liittyen Veikko on muuten myös oppinut työntämään ovia, kappeja ja laatikoita kiinni. Nykyään keittiön laatikot ei saa jäädä sen mielestä hetkeksikään auki!
Veikko osaa myös kierrä-komennon ja sitä se kovasti aina tarjoaakin.

Alas-käsky on myös kovassa suosiossa täällä... Tuppaa välillä unohtumaan, ettei pöydille laiteta tassuja.

Veikko on oppinut, etteivät kissat saa olla keittiön pöydillä. Aina, kun kissa kuitenkin menee pöydälle (jääräpäät...) se ilmoittaa siitä vinkumalla ja odottaa, että joku nostaa kissan alas. Sinällään ihan kiva, mutta täytyy nyt olla tosi tarkkana, ettei mene yhtään tuosta yli.

Agilityn alkeiskurssi meillä alkaakin sitten kesäkuussa. Ollaan nyt kuitenkin jo muutaman kerran kokeiltu putkeen menoa ja pujottelua. Putkeen meno Veikkoa vähän jännittää, mutta onnistuu namien avulla. Toisinaan kyllä tuntuu, että niiden avulla tuo menee ihan minne vaan, ahne kun on. Lelut ei toimi palkkana kovin hyvin ja muutenkaan se ei jaksa niistä kiinnostua kovin kauaksi aikaa kerrallaan.

Lisäksi ollaan puuhasteltu vähän kaikenlaista. Muun muassa namietsintää sekä lelujen ja keppien(lemppareita!) noutamista. Nenän käyttäminen tuntuu olevan tosi mieluista puuhaa Veikkelille, joten sitä selkeästi pitäisi nyt lisätä.

Toiset, etenkin innokkaat koirat vähän pelottaa. Veikon täytyy aina itse ensin saada haistella ja tutustua, sitten vasta toinen saa. Jos toinen koira käy liian tunkeilevaksi liian nopeasti, häntä painuu salamana alas ja sitten alistutaan. Kyllä se sitten lopulta yleensä osaa ottaa ihan rennostikin muiden koirien kanssa. Esimerkiksi mitä nyt ollaan parissa mätsärissä käyty, niin eipä sitä siellä muut koirat juuri kiinnosta, jos eivät lähelle tule.

Siinäpä nyt jotain sekalaisia kuulumisia. On se vaan kaikinpuolin mahtava ja fiksu penska! :)

P.S. Simmu voi jo paljon paremmin!